Tukholma ystävien kanssa - Mondo, Sept 2017
Photo: Johan Ståhlberg
Mitkä ovat tukholmalaisten suosikkipaikat omassa kotikaupungissaan? Kokki Paul Svensson ja pr-konsultti Joanna Sundström paljastavat parhaat vinkkinsä.
Seisoessaan keskellä vilkkaasti liikennöityä Birger Jarlsgatania on vaikea uskoa, että vain kivenheiton päässä täältä sijaitsee yksi Tukholman rauhallisimmista taidekeitaista. Joanna Sundström johdattelee meidät pitkin kiemurtelevaa, puiden reunustamaa tietä ylös Bellevue-vuoren laelle, kunnes 1919 rakennetun puhdaslinjaisen puuhuvilan tervatut puuseinät ja punaiset kattotiilet alkavat pilkottaa puiden välissä. Tämä on Carl Eldhin ateljeemuseo, yksi Joannan lempipaikoista koko kaupungissa.
Ruotsin tunnetuimpiin kuvanveistäjiin kuuluva, 1873-1954 elänyt Carl Eldh tunnetaan muun muassa August Strindbergin patsaasta Tegnérlundenissa.
”Hän käytti usein malleina myös omaa perhettään,” Joanna kertoo.
Kukkulalta näkyvää Brunnsvikenin lahtea katsellessa ymmärtää helposti puiston nimen – bellevue on ranskaa ja tarkoittaa kaunista näköalaa. Sisällä museossa odottaa valoa tulviva ateljee, joka on täynnä malleja ja luonnoksia Eldhin töistä: suuria kipsipatsaita, pienoismalleja ja pystejä, jotka katsovat vierailijaa vakavina hyllyiltään.
Joanna tuntee Tukholman taidemaailman kuin omat taskunsa. Hän vetää omaa, taiteeseen keskittynyttä pr-firmaansa Part Projectsia ja on usein mukana järjestämässä taidenäyttelyitä ympäri kaupunkia. Muutama vuosi sitten hän perusti myös joka kevät pidettävän Tukholman taideviikon, jota hän pyörittää voittoa tavoittelemattomana projektina yrityksensä ohessa.
Seuraavaksi Joanna johdattaa meidät Djurgårdenille. Tämä alunperin kuninkaan metsästysmaana toiminut saari on tukholmalaisten henkireikä, joka täyttyy päivittäin power-kävelijöistä, soutajista ja ratsastajista. Hyppäämme taksiin, jossa Joanna kaivaa välittömästi esiin MacBookinsa ja alkaa meilata. Part Projectsilla on toimisto Tukholman Taideakatemian tiloissa, mutta työhön kuuluu paljon edustamista ja tapaamisia eri puolilla kaupunkia.
”Juuri nyt valmistelemme tapahtumia Almedalenin politiikkaviikolla,” hän kertoo ja klikkaa sänd-ikonia. Meili suhahtaa eteenpäin.
Taideakatemiaa hän haluaa suositella myös kaupungissa vieraileville. Siellä on useampia hyviä gallerioita, kuten Magnus Karlsson, Gunnar Olsson ja Roger Björkholmen. Toisessa kerroksessa on suloinen kahvila.
”Lisäksi akatemian itäisessä ja läntisessä gallerioissa järjestetään näyttelyitä, ja kirjastosta löytyy kaupungin paras taidekirjallisuus,” Joanna kertoo.
Joannan vakiopaikkoihin kuuluu myös galleriakortteli Stockholm Gallery District tai arkisemmin Klustret, ja siellä erityisesti galleriat AndrehnSchipchenko, Andersson Sandström, Nordenhake, Cecilia Hillström ja Christian Larsen. Perheensä kanssa hän suuntaa usein Bonnierin taidehallin lasten näytöksiin tai Moderna Museetiin.
”Modernassa oleva lasten maalauspaja, Barnens Ateljee, on fantastinen. Aikaa ei tarvitse varata, sillä mukaan pääsee drop in-periaatteella,” hän kertoo.
Kun ajamme vehreälle Djurgårdenille ja ohitamme Gröna Lundin huvipuiston, Joanna sujauttaa tietokoneen takaisin laukkuunsa ja hiljenee katselemaan ulos taksin ikkunasta.
”Kasvoin täällä, tuolla muutaman korttelin päässä. Nämä ovat minun lapsuuden seutujani,” hän sanoo ja viittilöi kohti värikkäitä kivitaloja.
”Kun olin pieni, eräs kavereistani sai huvipuistolta joka kesä kausikortin ilmaiseksi. Niitä annettiin lapsille, jotka asuivat Grönanin vieressä. Minä asuin liian kaukana, mutta sain joskus lainata hänen veljensä korttia. Me Djurgårdenin lapset pidimme huolta toisistamme.”
Ruokapaikaksi Joanna on valinnut entisellä telakalla sijaitsevan Oaxen Krog & Slip-ravintolan. Krog on fine dining-puoli, jossa ateriasta saa maksaa useamman sata euroa, kun taas Slip on rennompi ruokapaikka, joka sopii vaikka jokapäiväiselle lounaalle. Merellinen ympäristö on läsnä myös ravintolan sisätiloissa, sillä katosta roikkuu massiivinen puuvene. Tilaamme grillattua kananpoikaa valkosipulimajoneesillä, ruotsalaista gnocchia sekä Landö-järven nieriää.
Joanna pohtii Tukholman profiilia taidekaupunkina.
”Ruotsi tunnetaan ruoasta, muodista ja musiikista, mutta ei taiteesta. Se on sääli, koska täällä on niin paljon hyvää. Tukholmasta löytyy paljon korkeatasoista taidetta, jota voi nähdä ilmaiseksi. Ja paljon yksityisiä, todella tasokkaita taidehalleja kuten Sven-Harrys Konstmuseum.”
Lounaan jälkeen kurkistamme Oaxenin vieressä olevaan, ravintolan omistamaan laivahotelli Prince van Orangiëniin. Hollantilaiseen jokialukseen majoittunut hotelli on auki keväästä noin lokakuuhun saakka, säistä riippuen. Istumme keulahytin yksityisellä kannella ja katselemme, kuinka Gröna Lundin karuselli pyörii korkealla ilmassa. Ihastuneet kiljaisut raikuvat ilman halki.
”Tulen Djurgårdeniin niin usein kuin voin. Lataan täältä energiaa ja voimaa,” Joanna sanoo.
Kolmelta Joannalla on treffit At Six-hotellin aulassa Zoë-tyttärestä huolta pitäneen lapsenvahdin kanssa. Hyppäämme numero 7:n raitiovaunuun ja kolistelemme kohti keskustaa. Matkalla puhumme shoppailusta, ja Joanna kertoo tekevänsä ostoksia esimerkiksi Nitty Grittyssä, Backissa ja Styleinissä. Pian ohitamme yhden hänen lempiliikkeistään, Rodebjerin.
”Heidän lippulaivaliikkeensä Norrmalmstorgetilla on måste! Jos pyydät apua Benitalta, lähdet liikkeestä sekä uuden vaatekaapin että uuden itseluottamuksen kera. Ja kiinnitä erityisesti huomiota kylttiin putiikin perimmäisessä huoneessa,” Joanna vinkkaa, viitaten valokylttiin, jossa lukee vaaleanpunaisin neon-kirjaimin sana ”Vaginan”. Suunnittelja Karin Rodebjer on kuvaillut liikettään naistemppeliksi, ja sen sisustusyksityiskohdatkin ovat erityisen naisellisia.
At Six sijaitsee keskellä Tukholman uusinta kohtauspaikkaa, Urban Escape-nimellä kulkevaa korttelia. Sen vetonaula on hotellin katolla sijaitseva Tak-kattobaari ja ravintola, josta aukeaa henkeäsalpaava näköala koko keskustan ylle. Se sijaitsee sopivan lähellä Taideakatemiaa, jossa Joanna ja Zoë aikovat moikata taiteilija Helene Billgreniä. Sen jälkeen ohjelma on auki – ehkäpä he lähtevät takaisin Djurgårdenille ja lasten kestosuosikkiin, Skansenille.
”Kun olin pieni, Skansenilla oli elefantteja, joilla sai ratsastaa. Ja pingviinejä, joita kissani jahtasi. Nykyään siellä ei enää ole elefantteja eikä pingviinejä, ja hyvä niin. Mutta se on loistava paikka, joka on auki vuoden ympäri. Parhaat lahjat ostetaan muuten Skansenin putiikista ja paras ruokapaikka on Gubbhyllan,” Joanna huikkaa ja katoaa vaunuineen katuvilinään.
Kahvila Greasy Spoonin kulmapöydässä Tjärhovsgatanilla istuva mies tekee tilauksensa sujuvalla englannilla. Useimmat asiakkaat kuitenkin tietävät, että hän on paljasjalkainen ruotsalainen. TV:stä tunnettu kokki Paul Svensson saa Södermalmilla liikkuessaan osakseen monta olantaputusta ja ystävällistä hymyä. Erityisesti täällä, yhdessä lempiravintoloistaan.
”Asuin aikoinaan kolme vuotta Englannissa. Lähdin lautalla Göteborgista ja saavuin Doveriin, josta liftasin Lontooseen. Opiskelin siellä kokiksi. Tämä paikka on kuin pieni siivu Lontoota keskellä Tukholmaa: he ottavat aamiaisen erittäin tosissaan, mutta tunnelma on ystävällinen, nöyrä ja suvaitsevainen,” alunperin Helsingborgista kotoisin oleva Paul kuvailee.
Farkkumekkoon pukeutunut, miespuolinen tarjoilija kantaa hymyillen pöytään aterian, jolla selviää iltapäivään saakka: kookosmaitoon tehtyä chia-vanukasta marjoilla, avokado-leipää ja Florentine-kananmunia pinaatilla. Kaiken kruunaa tomusokerilla hunnutettu kasa mustikkapannukakkuja.
”Lapseni kiljuisivat ilosta, jos näkisivät tämän,” sanoo Paul, joka pyörittää paitsi Fotografiska-valokuvamuseon ravintolaa, myös kolmen pojan kotitaloutta vaimonsa kanssa.
Paul ei vierasta herkkuja, mutta hänet tunnetaan erityisesti tervellisen ruoan puolestapuhujana. Ruokatarvikkeensa hän ostaa mieluiten Paradiset-marketista, jossa myydään luomutuotteita kohtuulliseen hintaan. Myös väriaineet, tekoaromit ja makeutusaineet ovat pannassa.
”Heidän mottonsa, Sveriges godaste matmarknad, kertoo paljon. Ei paras tai edullisin ruokamarketti, vaan maistuvin,” hän huomauttaa kun tutkimme hyllyjen antia. Täältä saa paitsi luomumaitoa, -lihaa ja -vihanneksia, myös lakritsia, suklaata, paikallisia mehuja ja paljon muuta.
Fotografiskassa Paul on lanseerannut ruokalistan, jossa kasvikset ovat pääroolissa. Baari on profiloitunut alkoholittomiin drinkkeihin. Lihaa ja alkoholiakin saa – mutta reseptejä ei ole rakennettu niiden ympärille.
”Lihalla on yhä korkeampi status kuin kasviksilla, mutta se on muuttumassa. Vaihtoehtoja on nykyään enemmän,” sanoo Paul, joka uskoo, että tulevaisuuden ruokatrendit pyörivät ennenkaikkea kestävän kehityksen ympärillä.
”Ihmiset tulevat jatkossa syömään paremmin ja terveellisemmin. Osittain siksi, että he haluavat, mutta myös siksi, että heidän on pakko. Emme yksinkertaisesti kykene tuottamaan tällä planeetalla kaikkea sitä ruokaa, mitä tuotamme tänään.”
Paul muutti Tukholmaan 15 vuotta sitten. Hänen puheessaan kuuluu vielä helsingborgin murre takaärrineen, mutta tätä nykyä hän kokee olevansa tukholmalainen.
”Tämä on minun kaupunkini. Pidän siitä, että Tukholma ei koskaan nuku, hyvällä tavalla. Se ei ole stressaava, kuin vaikkapa New York, vaan rennompi. Rakastan Tukholman vettä, luontoa, vihreyttä ja sitä, kuinka se muuttuu vuodenaikojen tahdissa.”
Södermalm on Paulin lempialue. Hän asuu perheineen parinkymmenen kilometrin päässä omakotitalossa, mutta haaveilee asunnosta SoFona tunnetulla alueella, joka levittäytyy Folkungagatanin eteläpuolella.
”Kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, myyn talon ja muutan tänne,” hän julistaa, kun kävelemme Mariatorgetin ohitse. ”Koko alue on pullollaan second hand-putiikkeja, ravintoloita ja moninaisuutta. Toisin kuin monet luulevat, täällä ei ole vain hipstereitä. Esimerkiksi ravintoloissa löytyy paljon etnistä ruokaa Vietnamista Kreikkaan ja kaikkea siltä väliltä.”
Koska Paulin kiintopiste Fotografiska sijaitsee kivenheiton päässä Södermalmilta, löytyvät täältä myös monet hänen vakiopaikoistaan. Yksi niistä on lounasaikaan tupaten täynnä oleva Kalf och Hansen. Pikkuruisessa ravintolassa tarjoillaan pohjoismaista luomupikaruokaa. Ruokalista on jaoteltu Pohjolan kaupunkien mukaan: lihapullia Tukholmasta, kalafrikadelleja Oslosta, voileipiä Kööpenhaminasta, rieskarullia Nuukista ja keittoa Helsingistä.
Muutaman korttelin päässä sijaitsevat myös kaksi Paulin kantakahvilaa, Drop Coffee ja Bageri Petrus. Edellistä Paul kuvailee kahvinörttien luvatuksi osoitteeksi, jossa paahdetaan omaa kahvia, järjestetään maistiaisia ja myydään papuja nimetyiltä tiloilta Boliviassa, Keniassa, El Salvadorissa ja muissa kahvintuottajamaissa.
”Heidän kahvinsa maistuu paremmalta kun tietää, että he välittävät koko ketjusta ja siitä, että tuottajien ehdot ovat oikeudenmukaiset.”
Jatkamme matkaa Bageri Petrukseen. Terassin punakeltaisilla tuoleilla istuu kaikenikäisiä tukholmalaisia. Yksinäinen isä hyssyttelee vauvaansa, vanhempi pari mutustelee pikkuleipiä ja puuhun sidottu koira odottaa omistajaansa pitäen tiiviisti silmällä kahvilan ovea – luultavasti toivoen keksiä palkinnoksi. Sisältä leijailee herkullinen kanelipullien, sokerin ja vastaleivotun leivän tuoksu. Paul tilaa kermavanukkaalla täytetyn Pastel de Nata-leivoksen ja kupin vaaleapaahtoista kahvia. Leipomo alkoi myydä portugalilaisia herkkuja ruotsalaisten ohella sen jälkeen, kun omistaja Petrus Jakobsson palkkasi portugalilaisen leipurin.
Samassa Petrus huomaa Paulin ja viittilöi tämän sisälle leipomoon. Pian hän palaa kädessään uunituore levain.
”Petrus sanoi olevansa tänään erityisen tyytyväinen leipäänsä. Onnistuminen riippuu niin monista tekijöistä, kuten säästä. Tänään kaikki oli kohdallaan.”
Suuri osa Paulin ajasta kuluu ravintolan keittiössä. Kun hän ei aherra kattiloiden ääressä, hän lenkkeilee ja viettää aikaa perheensä kanssa. Juoksulenkiksi hän suosittelee noin 10 kilometrin reittiä Riddarfjärdenin lahden ympäri.
”Aloitan Fotografiskan kohdalta, juoksen alas Söder Mälarstrandille ja sitten Västerbron-sillalle, josta aukeaa upea näkymä koko kaupungin ylitse. Siitä jatkan Kungsholmenille ja pitkin Norr Mälarstrandia Vanhankaupungin kautta takaisin Söderiin.”
Perheensä kanssa Paul lähtee mielellään retkelle Fjäderholmarna-saarille, jotka sijaitsevat noin puolen tunnin lauttamatkan päässä keskustasta. Siellä Svenssonit viettävät päivää uiden ja syöden savustettuja katkarapuja. Toinen vaihtoehto on Boulebar Rålambshovin puistossa. Kesäbaarista voi varata petankkiradan ja nauttia pelaamisen lomassa ranskalaisia herkkuja. Talvella saman voi tehdä Rådhusetin Boulebarissa, joka sijaitsee sekin Kungsholmenilla mutta sisätiloissa.
”Rakastan petankkia. Se on kuin parempi versio minigolfista,” Paul keksii.
Inspiraatiota ja rauhaa hän hakee Rosendalin puutarhasta Djurgårdenilla.
”Se on lempipaikkojani koko kaupungissa. Siellä voi seurata, miten vuodenaikojen vaihtelu näkyy kasveissa ja muualla luonnossa. Ei välttämättä tarvitse edes ostaa mitään. Riittää, kun ammentaa happea ja antaa stressin valua pois.”
Joannan suosikit
Carl Eldhin ateljeemuseo, Lögebodavägen 10
Taideakatemia, Fredsgatan 12
Stockholm Gallery District, Hudiksvallsgatan 6
Bonnierin taidehalli, Torsgatan 19
Moderna Museet, Exercisplan 4
Gröna Lundin huvipuisto, Lilla Allmänna Gränd 9
Oaxen Krog och Slip, Beckholmsbron 26
Sven-Harrys Konstmuseum, Eastmansvägen 10
At Six, Brunkebergstorg 6
Rodebjer, Smålandsgatan 12
Nitty Gritty, Krukmakargatan 26
Back, Skånegatan 61
Stylein, Stureplan 4
Skansen, Djurgårdsslätten 49-51
Paulin suosikit
Greasy Spoon, Tjärhovsgatan 19
Fotografiska, Stadsgårdshamnen 22
Paradiset, Brännkyrkagatan 62
Kalf och Hansen, Mariatorget 2
Drop Coffee, Wollmar Yxkullsgatan 10
Bageri Petrus, Swedenborgsgatan 4B
Fjäderholmarna, Fjäderholmarna
Boulebar, Smedsuddsvägen 2
Rosendals Trädgård, Rosendalsterrassen 12